Discussion:
Kova kuori patonkiin?
(too old to reply)
KK
2003-12-06 19:27:35 UTC
Permalink
Kokeilut ovat tuottaneet lopulta sisukseltaan tyydyttävän, kuohkean ja
sitkoisen patongin. Kuori on edelleen mysteeri, se tahtoo jäädä liian
pehmeäksi. Millä siis kuoreen lisää paksuutta ja kovuutta? Pinnan
kostuttaminen juuri ennen paistamista auttaa hieman, mutta ei riittävästi.
Kumpi periaatteessa tuottaa paksumman kuoren, kova lämpö ja lyhyt paistoaika
vai matala lämpö ja pitkä paistoaika? Kokeilut eivät ole oikein asiaa
selvittäneet, vaan kuoren kovuus tuntuu olevan kovin satunnaista.

- KK
CK
2003-12-06 19:50:31 UTC
Permalink
Post by KK
Kokeilut ovat tuottaneet lopulta sisukseltaan tyydyttävän, kuohkean ja
sitkoisen patongin. Kuori on edelleen mysteeri, se tahtoo jäädä liian
pehmeäksi. Millä siis kuoreen lisää paksuutta ja kovuutta? Pinnan
kostuttaminen juuri ennen paistamista auttaa hieman, mutta ei riittävästi.
Kumpi periaatteessa tuottaa paksumman kuoren, kova lämpö ja lyhyt paistoaika
vai matala lämpö ja pitkä paistoaika? Kokeilut eivät ole oikein asiaa
selvittäneet, vaan kuoren kovuus tuntuu olevan kovin satunnaista.
Joskus kauan sitten muistan lukeneeni, että jos laittaa jonkun pienen
astiallisen, esim. metallimukin tai -mitan, vettä mukaan uuniin kun
paistaa leipää, niin levälle tulee rapea kuori. En ole kokeillut, mutta
tämä ohje oli aikoinaan saksalaisessa lehdessä, ja heillähän on
tunnetusti rapeakuoriset Brötchenit, eli sämpylät... :)
--
Christine in Vantaa, Finland
christal63 (at) yahoo (dot) com
photos: http://photos.yahoo.com/christal63
Seismo Malm
2003-12-07 10:03:50 UTC
Permalink
Post by CK
Post by KK
Kokeilut ovat tuottaneet lopulta sisukseltaan tyydyttävän, kuohkean ja
sitkoisen patongin. Kuori on edelleen mysteeri, se tahtoo jäädä liian
pehmeäksi. Millä siis kuoreen lisää paksuutta ja kovuutta? Pinnan
kostuttaminen juuri ennen paistamista auttaa hieman, mutta ei riittävästi.
Kumpi periaatteessa tuottaa paksumman kuoren, kova lämpö ja lyhyt paistoaika
vai matala lämpö ja pitkä paistoaika? Kokeilut eivät ole oikein asiaa
selvittäneet, vaan kuoren kovuus tuntuu olevan kovin satunnaista.
Joskus kauan sitten muistan lukeneeni, että jos laittaa jonkun pienen
astiallisen, esim. metallimukin tai -mitan, vettä mukaan uuniin kun
paistaa leipää, niin levälle tulee rapea kuori. En ole kokeillut, mutta
tämä ohje oli aikoinaan saksalaisessa lehdessä, ja heillähän on
tunnetusti rapeakuoriset Brötchenit, eli sämpylät... :)
--
Christine in Vantaa, Finland
christal63 (at) yahoo (dot) com
photos: http://photos.yahoo.com/christal63
Jos taloudesta löytyy laakea uunivuoka niin siihen voi laittaa kuumaa
vettä ja vuuan uunin pohjalle. Märkä reikätiilikin toimii hyvin. Joka
tapauksessa uuniin pitää saada useampi desi vetenä jotta höyryä on
riittävästi. Leipien voi myöskin antaa jäähtyä peitteetä, tuo parantaa
kuorta mutta lyhentää leivän syöntiaikaa. Pieni määrä siirappia tai
mallasuutetta taikinassa parantaa kanssa kuorta. Samaten tietysti
paistoajan pidennyskin.

seismo malm
Pekka Lahdenmäki
2003-12-07 13:18:23 UTC
Permalink
Post by KK
Kokeilut ovat tuottaneet lopulta sisukseltaan tyydyttävän, kuohkean ja
sitkoisen patongin. Kuori on edelleen mysteeri, se tahtoo jäädä liian
pehmeäksi.
Tästäpä olenkin kateellinen. Kun leivon sellaisen pyöreän ison leivän,
saan kyllä aikaan toivomani sitkeän, happaman ja isoreikäisen sisuksen,
mutta jostain syystä pienemmissä leivissä lopputulos on aina huonompi.
Haaveilen keskieurooppalaisista jauhoista. Esikuvani Suomessa on Rezén
leipomon patonki. Vihjaisitko miten olet onnistunut tässä?
Post by KK
Millä siis kuoreen lisää paksuutta ja kovuutta? Pinnan
kostuttaminen juuri ennen paistamista auttaa hieman, mutta ei riittävästi.
Kumpi periaatteessa tuottaa paksumman kuoren, kova lämpö ja lyhyt paistoaika
vai matala lämpö ja pitkä paistoaika? Kokeilut eivät ole oikein asiaa
selvittäneet, vaan kuoren kovuus tuntuu olevan kovin satunnaista.
Omien kokemusteni mukaan siirtyminen hiivasta hapanjuuritaikinaan
paransi kuoren muodostumista valtavasti. Kohotan leipäni
pellavakankaalla päällystetyissä koreissa, ja silläkin on ehkä jotakin
merkitystä. Patongeille en ole koskaan rakentanut samantapaista tuettua
kohotusalustaa -- olisi ehkä pitänyt.

Uunissa paistan leivät aluksi (noin 10 - 15 min.) 300 asteessa. Alustana
on tällä hetkellä vuolukivinen levy, joka auttaa mm. pohjan
paistumisessa. Heitän uunin pohjalle desin mitan vettä minuutin parin
välein. Sitten käännän lämmön pariin sataan ja paistan (isoa) leipää
vielä puolisen tuntia. Valmiissa leivässä on sellainen ikään kuin
"kuplainen" pinta, ja jäähtyessään se rätisee mukavasti.
--
Pekka
KK
2003-12-08 08:10:17 UTC
Permalink
Post by Pekka Lahdenmäki
Post by KK
Kokeilut ovat tuottaneet lopulta sisukseltaan tyydyttävän, kuohkean ja
sitkoisen patongin. Kuori on edelleen mysteeri, se tahtoo jäädä liian
pehmeäksi.
Tästäpä olenkin kateellinen. Kun leivon sellaisen pyöreän ison leivän,
saan kyllä aikaan toivomani sitkeän, happaman ja isoreikäisen sisuksen,
mutta jostain syystä pienemmissä leivissä lopputulos on aina huonompi.
Haaveilen keskieurooppalaisista jauhoista. Esikuvani Suomessa on Rezén
leipomon patonki. Vihjaisitko miten olet onnistunut tässä?
Ei siinä ihmeellisiä taikoja ole tarvittu. Olen noudattanut ranskalaisen
keittokirjan ohjetta, jonka mukaan taikinan vaivaus tehdään lyhyesti, mutta
rivakasti (1/2 - 1 min. kerrallaan). Vaivauksen jälkeen taikinan annetaan
levätä ennen seuraavaa vaivausta. Ajatuksena lienee, että sitko muodostuu
levon aikana, ja vaivaus pidetään lyhyenä, ettei sitko katkeaisi. Tiedä
sitten onko tuossa perää, mutta tehokkaampi ja lyhyt vaivaus ja pitkähkö
lepo, 5-10 min, vaivausten välillä näyttää tuottavan hyviä tuloksia.
Kierroksia kaikkiaan n. 5-7.
Viimeisin tuotos syntyi yleiskoneella Lidlin sämpyläjauhoista, joissa on 75
% saksalaisia vehnäjauhoja. Tulos oli, kuten sanottu, ainakin itseäni
tyydyttävä. Preferoisin kyllä puhtaita vehnäjauhoja, mutta en ole löytänyt
riittävän sitkoisia jauhoja mistään, joten toistaiseksi parhaaksi ovat
osoittautuneet nuo Lidlin sämpyläjauhot.
Rezén tuotoksiin on kyllä vielä matkaa :-(
Post by Pekka Lahdenmäki
Omien kokemusteni mukaan siirtyminen hiivasta hapanjuuritaikinaan
paransi kuoren muodostumista valtavasti.
Voisitko vastavuosoisesti vihjaista, miten loit juuren?
Post by Pekka Lahdenmäki
Kohotan leipäni
pellavakankaalla päällystetyissä koreissa, ja silläkin on ehkä jotakin
merkitystä. Patongeille en ole koskaan rakentanut samantapaista tuettua
kohotusalustaa -- olisi ehkä pitänyt.
Täytyypä kokeilla tuotakin.
Post by Pekka Lahdenmäki
Uunissa paistan leivät aluksi (noin 10 - 15 min.) 300 asteessa. Alustana
on tällä hetkellä vuolukivinen levy, joka auttaa mm. pohjan
paistumisessa. Heitän uunin pohjalle desin mitan vettä minuutin parin
välein. Sitten käännän lämmön pariin sataan ja paistan (isoa) leipää
vielä puolisen tuntia. Valmiissa leivässä on sellainen ikään kuin
"kuplainen" pinta, ja jäähtyessään se rätisee mukavasti.
Ilmeisesti olen pihistellyt veden kanssa.

- KK
Pekka Lahdenmäki
2003-12-08 08:54:35 UTC
Permalink
Post by KK
Ei siinä ihmeellisiä taikoja ole tarvittu. Olen noudattanut ranskalaisen
keittokirjan ohjetta, jonka mukaan taikinan vaivaus tehdään lyhyesti, mutta
rivakasti (1/2 - 1 min. kerrallaan).
Kaikkea olen kokeillut, tätäkin. Löytyy myös friikkejä, jotka
kategorisesti kieltäytyvät vaivauksesta tykkänään -- tätäkin olen
kokeillut, ja leivästä on silti tullut oikein hyvää, tavallista
ilmavampaa. Jopa kuuluisa Poilâne Pariisissa preferoi minimaalista
vaivausta, "koska leivän sisuksesta tulee silloin kerman väristä". Mutta
patongeissa tuo sinun metodisi voi olla paikallaan, täytyy pitää mielessä.
Post by KK
toistaiseksi parhaaksi ovat
osoittautuneet nuo Lidlin sämpyläjauhot.
Täytyypä ostaa näitä. Varmasti parempia kuin suomalaiset.
Post by KK
Voisitko vastavuosoisesti vihjaista, miten loit juuren?
Tällä hetkellä käytän juurta, jonka sain Ameriikan
hapantaikinakeskuksesta, San Franciscosta, kun ostin muutaman korin ja
pellavahuput niihin yhdestä kaupasta. Juuri on 50 vuotta vanha. Mutta
sitä ennen käytin omatekoista juurta, jonka aloitin sekoittamalla
vedestä ja vehnäjauhoista lettutaikinan paksuisen vellin. Sitä piti
sekoitella aamuin illoin, kunnes se alkoi kuplia, jolloin aloin ruokkia
sitä: aamuin illoin kaadoin puolet pois ja lisäsin poistetun määrän
jauhoja ja vettä. Tätä muutaman päivän ajan, ja leipomaan. On tietysti
säästäväisempiäkin tapoja ruokkia juurta kuin tämä poisheittoineen,
mutta jauhot ovat aika halpoja... Juuri paranee iän myötä lähinnä
lähinnä siksi, että sen mikrobielämä stabiloituu.

Kun leivon, otan juuren jääkaapista, ruokin edellä kuvatun tavoin pari
päivää. Jos mittoja haluaa tietää, niin juurta on ehkä pari desiä, vettä
laitan seitsemän desiä ja jauhoja taas niin, että taikina on löysähköä.
Eri juurilla voi olla erilaisia suhteita. Suolaa pari ruokalusikallista.
Hiivaa ei siis lisätä lainkaan. Tämä "sponge" saa muhia nelisen tuntia,
tai jääkaapissa yön yli. Sitten loput jauhot mukaan, ja taikina kahtia
ja koreihin nousemaan. (Usein annan taikinan levätä alustuksen jälkeen
puolisen tuntia, ja vasta sitten muotoilen pallukat. Vähän niin kuin
sinun patonkiohjeessasi.) Leivät nousevat useita tunteja ja juuri ennen
uuniinpanoa viillän ristikot niiden pintaan.

Juuresta vielä: se säilyy jääkapissa koskemattomana ainakin vuoden,
sellaisena löysänä puurona lasipurkissa. (hävettää tunnustaa, ajoittain
leivon aika harvakseltaan) Pinnalle nousee sellaista nestettä (hooch),
mutta siitä ei tarvitse välittää.
Post by KK
Täytyypä kokeilla tuotakin. [pellavaa]
Joo. Valmiita välineitä tähän ei tunnu Suomesta saavan. Ostin omat
korini sieltä Sanfranista:

http://www.sfbi.com/

Nekin olivat saksalaisia, joten pakkohan niitä on jostain läheltä saada.
Näppärä kaveri askartelee ne itse varmaan.
Post by KK
Ilmeisesti olen pihistellyt veden kanssa.
Voi olla, mutta luulenpa, että paistoajan täytyy pikemminkin olla
pidempi. Olen kallistumassa uskomaan, että isoja leipiä on helpompi
leipoa kotioloissa kuin pieniä patonkeja ja sämpylöitä. Leipomoissahan
on tehokkaat uunit, joissa höyryäkin tulee kätevästi napista painamalla.
--
Pekka
Seismo Malm
2003-12-08 09:03:31 UTC
Permalink
Tekstiä poistettu
Post by KK
Viimeisin tuotos syntyi yleiskoneella Lidlin sämpyläjauhoista, joissa on 75
% saksalaisia vehnäjauhoja. Tulos oli, kuten sanottu, ainakin itseäni
tyydyttävä. Preferoisin kyllä puhtaita vehnäjauhoja, mutta en ole löytänyt
riittävän sitkoisia jauhoja mistään, joten toistaiseksi parhaaksi ovat
osoittautuneet nuo Lidlin sämpyläjauhot.
Rezén tuotoksiin on kyllä vielä matkaa :-(
Noi lidlin sämpyläjauhot ovat tosi hyviä. Musta siitä tulee paras vaalea
sekaleipä ja sämpylät ovat kanssa hyviä.
Post by KK
Post by Pekka Lahdenmäki
Omien kokemusteni mukaan siirtyminen hiivasta hapanjuuritaikinaan
paransi kuoren muodostumista valtavasti.
Voisitko vastavuosoisesti vihjaista, miten loit juuren?
Mä voisin taas tarjoutua lähettämään ihmisille juurta. Mulla on sourdough
internationalista peräisin oleva vaalea juuri (www.sourdo.com),
muistaakseni ranskalainen. Pyynnöt osoitteeseen ***@suomi24.fi.

Tekstiä poistettu
Post by KK
- KK
seismo malm

Kalle Seppälä
2003-12-07 14:40:44 UTC
Permalink
Post by KK
Kokeilut ovat tuottaneet lopulta sisukseltaan tyydyttävän, kuohkean ja
sitkoisen patongin. Kuori on edelleen mysteeri, se tahtoo jäädä liian
pehmeäksi. Millä siis kuoreen lisää paksuutta ja kovuutta? Pinnan
kostuttaminen juuri ennen paistamista auttaa hieman, mutta ei riittävästi.
Kumpi periaatteessa tuottaa paksumman kuoren, kova lämpö ja lyhyt paistoaika
vai matala lämpö ja pitkä paistoaika? Kokeilut eivät ole oikein asiaa
selvittäneet, vaan kuoren kovuus tuntuu olevan kovin satunnaista.
Puhutkohan nyt itse tehdyistä patongeista, vai niistä paistovalmiista?
Viimeksimainittuihin ainakin tulee itselläni aina riittävän rapea kuori.
Ohjeiden mukaan on paistettu.
Pekka Lahdenmäki
2003-12-07 16:49:04 UTC
Permalink
Post by Kalle Seppälä
Puhutkohan nyt itse tehdyistä patongeista, vai niistä paistovalmiista?
Viimeksimainittuihin ainakin tulee itselläni aina riittävän rapea kuori.
Ohjeiden mukaan on paistettu.
Eiköhän tämä käynyt postauksesta ilmi. Paistovalmiit patongit ovat aika
siistiä scheissea. Great shit.
--
Pekka
Loading...